Kaverisi, tuttusi ja koiran kaimasi rakentaa nyt tekoälyllä kuka mihinkin tarpeeseen uusia työkaluja itselleen ja muille. Ehkä sinäkin?
”Vibe coding” tai kotimaistettuna ”vibe koodaus” on uusin villitys tekoälyn yleistyttyä tietotyöläisten arjessa. Se on avannut tavalliselle kaduntallaajalle oven kohti idean konkretisointia oikeaksi digitaaliseksi palveluksi. Lyhyesti tällä tarkoitetaan tekoälyavusteista koodaamista: prosessia, jossa ideasta muodostuu konkreettinen verkkopalvelu tai sovellus ihmisen käskyttämän tekoälyn avulla. Käytännössä ihminen kertoo ChatGPT:lle, Claude Codelle, Cursorille tai vastaavalle mitä haluaa rakentaa, ja tekoäly tekee loput.
Olen viimeisen 12 kuukauden aikana törmännyt mm.
- vibekoodattuun henkilökohtaisen taloudenpidon apuriin
- hotellihintojen monitorointipalveluun
- veneilyäppiin, joka muistuttaa nopeusrajoituksista
- kuntosalilla käytettävään treenisovellukseen, ja
- tiekarttapalveluun, joko kokoaa Suomen kolarihistorian selailtavaan muotoon.
Kaikkia näitä yhdistää se, että kehittäjä on yrittänyt ratkoa konkreettista ongelmaa omassa elämässään ja kenties kokee, että tästä voisi joku muukin hyötyä.
Itsekin sorruin. Vibe-koodasin tiettävästi Suomen ainoan puhtaasti kitaroille pyhitetyn markkinapaikan – kitaratori.fi:n 🎸
Tässä neljä asiaa, jotka opin matkalla.
1. Kaikki AI:n generoima tuntuu ja näyttää samalta 🫥
Harrasteprojektissa rima on matalampi ja asioita tehdään tekemisen ilosta. Mutta aika pian tulee oman osaamisen rajat vastaan. En säilyttänyt mitään AI:n ehdottamaa vaan loin pohjaksi ensin oman brändi-identiteetin ennen design-järjestelmän promptaamista – ihan vain jotta palvelu näyttäisi ja tuntuisi siltä, että kitarat kuuluvat sinne – eikä geneeriseltä SaaSilta tai startupilta.
Jos olisin rakentamassa yritykselle liiketoimintaa tai luomassa erottuvaa brändiä, haluaisin silti taitavan suunnittelijan viereeni istumaan – sillä itse en koe osaavani tätä tarpeeksi hyvin ja olen varma ettei AI siinä onnistu minun ohjeistuksellani.
2. Lopputulos on tasan niin hyvä kuin ohjeistuksesi
Vaikka mallit kehittyvät jatkuvasti ja AI osaa jo ehdottaa itse monta asiaa, olen matkan varrella todennut että metsään oltaisiin menty jo monta kertaa. 🌲
Tein itse kriittiset teknologiavalinnat, laadin vaatimusmäärittelyt ja listasin toiminnallisuudet, ohjeistin SEO/GEO-optimoinnin vaatimukset ja ajoin käyttäjäkokemus edellä silloin kun AI ehdotti jotain ihan muuta.
Jos tätä ei itse hallitse, on nähdäkseni tosi vaikea pysyä oikealla polulla. Jossain kohtaa voi olla siis parempi ottaa osaava kumppani mukaan prosessiin, ennen kuin menee liian pitkälle, vaikka sen ekan version saa maailmalle yksinkin.
3. Kompleksisuuden kasvaessa kasvaa myös dokumentaation tarve 📝
Alussa kokee flow-tilaa ja voimaantumista, kun asioita tapahtuu uskomatonta vauhtia. Muutama kuukausi myöhemmin tilanne on toinen: jos määrittelyt, design-ohjeistot ja versionhallinta ovat puutteellisia, tai järjestelmään on rakennettu turhia riippuvuuksia, pysähtyy jatkokehitys pahimmillaan yhteen pieneen ongelmaan.
Itse pidin mm. design-järjestelmän sääntöineen ja teknologiavalinnat kirjattuna erillisiin dokumentteihin, joita tekoäly luki referenssinä joka sessiossa. Se on tylsää, mutta pelastaa monen monta tilannetta myöhemmin.
Kun palvelu kyykkää – saatko sen pystyyn omin voimin? 🫨
4. Osallista käyttäjät heti mukaan prosessiin 🤝
Ensimmäisen version rakensin muutamassa illassa, ja heti seuraavalla viikolla haalin ensimmäiset käyttäjät foorumeilta ja markkinapaikoilta. Pyysin jokaiselta palautetta ja vein kommentit suoraan kehitysjonoon. Kitaratoria on rakennettu alusta asti julkisesti ja laajalti käyttäjäpalautteen varassa.
Miksi muuten yritykset ovat niin huonoja tässä? 🤔
Lopuksi
Suosittelen kaikille rohkeasti oman idean testailua vaikkapa Clauden kanssa. Virheistä oppii, ja apua kyllä saa kun osaa kysyä. Vauhtiin pääsee nopeasti, ja opit todennäköisesti enemmän parissa päivässä kuin monessa korkeakouluvuodessa yhteensä.
Taidot siirtyvät mukavasti myös työelämän puolelle – kun haluat vaikka automatisoida rutiinitehtäviä tai luoda itsellesi sihteerin Claude Coworkiin.
Tartu siis kuokkaan. Suota riittää.