Artefactin Rob Girling ja Emilia Palaveeva kirjoittivat otsikolla ‘Beyond The Cult Of Human-Centered Design‘ FastCo:n blogissa ja innoittivat tässä tekstissä esiintyvän pohdinnan.

Suunnittelemmeko tiedostamattamme maailmaa, jossa kukaan ei halua elää? Miten voimme varmistua siitä, että luomme palveluita ja tuotteita, jotka ovat eettisesti kestäviä? Ei mikään helppo tehtävä. Miten siis lähestyä aihetta?

Aloitetaan tutusta. Ongelmanratkaisu on muotoilijoiden leipätyötä, kysymme loputtomiin asti:

Miksi?
Miten?
Mitä jos?

Pyrimme kyseenalaistamaan, haastamaan ja keksimään uusia tapoja tehdä asioita. Lausahdus “Ei sitä tarvitse korjata, jos se ei ole rikki” ei kuulu muotoilijan sanavarastoon.

Ihmislähtöisyys, empatia ja uteliaisuus ovat muotoilijan työkalupakin ruuvimeisseli, jakoavain ja mittanauha. Ne peruselementit, joiden varaan nojaamme riippumatta siitä mikä haaste edestä löytyy.

Harvoin kuitenkin ajattelemme työmme seurauksia aidosti pitkällä tähtäimellä tai pidämme niitä yhteiskunnallisesti merkittävinä. Entä jos kysyisimme myös Millä seurauksilla?

Oletko valmis suunnittelemaan uutta verkkopalvelua uhkapelifirmalle? Entä pettämiseen kannustavaa deittipalvelua? Jokuhan nämäkin tekevät.

Eettisyys saattaa olla esteenä helpommin omasta arvomaailmasta selkeästi poikkeaville asioille ja siten ne tulee sivuutettua jo lähtökohtaisesti kokonaan. Itse en ainakaan edellä mainittuhin lähtisi mukaan. Mutta tunnistammeko potentiaalisia vaikutuksia palveluille, joita suunnittelemme eettisesti puhtain paperein?

Kuinka paljon kiusaaminen on lisääntynyt sosiaalisen median myötä? Onko se lisääntynyt vai muuttanut muotoaan? Minkä verran tapahtuu syrjäytymistä ja sen johdosta syntyy mielenterveysongelmia koululaisten WhatsApp-ryhmissä käytyjen keskustelujen tai toisten kustannuksella Snapchatissa naureskelun perusteella?

Airbnb distruptoi majoitusalan ja teki jakamistaloudesta arkipäivää monelle meistä. Todellisuus on kuitenkin myös tuonut mukanaan sen, että palvelun myötä monissa kaupungeissa vuokrakustannukset ovat nousseet pilviin. Airbnb siis myötävaikuttaa isojen kaupunkien ongelmiin asumiskustannusten nousussa ja ajaa vähätuloisia kaupungin laitamille tai jopa kodittomiksi. Osattiinko palvelua muotoillessa arvioida sen yhteiskunnallisia ja sosiologisia vaikutuksia? Tuskin.

Tulevaisuutta on vaikea nähdä, se on itsestäänselvää. Rohkaisen siis vain lisäämään normaaliin suunnitteluprosessiin yhden askeleen lisää: harkitse mitä seurauksia muotoilemallasi palvelulla tai tuotteella on pitkällä tähtäimellä. Voiko johonkin vaikuttaa jo nyt? Pystytäänkö mahdollisia negatiivisia vaikutuksia vähentämään tai jopa torjumaan?

Ja lopuksi se kaikista vaikein; onko parempi jättää jotain kokonaan tekemättä vaikka se olisi taloudellisesti kannattavaa?

 

Advertisements